Nina Malén
varajäsen
Uusi jäsen hallituksessa. Mukana HKK:n toiminnassa olen ollut kymmenisen vuotta. Aktiivisena nyt parisen vuotta.

Koiratausta:
Meillä oli koira jo kun olin lapsi. "Sami" oli Amerikan coccerspanieli. Silloin lapsena sitä leikki ja kulki ulkona vain koiran kanssa. Ensimmäinen "oma koira" oli Milli. Milli oli saksanpaimenkoira narttu. Milli oli todella ihana koira. Milli kasvoi meidän lasten kanssa hyvässä tasapainossa. Lapset olivat senverran pieniä, että aikaa harrastaa sen kanssa ei ollut niin paljon. Kerran viikossa käytiin kyllä vähän tottista treenamassa. Ja siitä Milli tykkäsi. sai olla emännän kanssa ihan kahdestaan. Ja Milli oli hyvä koira oppimaan kaikkea siellä. Millin ollessa kolme vuotias otimme toisen koiran, Emman. Emma oli kaunis pitkäkarvainen saksanpaimenkoira, narttu. Kaikki meni koirien kanssa hyvin siihen asti, kun Emmalla alkoi ekat juoksut. Silloin Emmasta tuli talon "Queen". Emma alisti Millin pahimpaan maan rakoon. Tässä tapauksessa voi sanoa, että "ei enää kahta narttua..." Jouduimme luopumaan jommasta kummasta. Emma muutti silloin toiseen kotiin. Suru oli kova. ja Millin kanssa saimme tehdä töitä, että neidin itsetunto taas palaisi. Ja palasihan se. Milli elikin sitten 13 vuotiaaksi. Olimme kuutisen vuotta ilman koiraa. Aikaajoin katselin koira myynti ilmoituksia.. kotona puhuimme koiran hankinnasta... Rodusta ei puhuttu... se oli itsestään selvää... 30.8.2008 Kuopiossa syntyi kolme koiranpentua. ja yksi niistä oli Nemo. saksanpaimenkoiran urospentu. Parin kuukauden ikäisenä Nemo sitten muutti meille <3 Nyt Nemo on 2,5 vuotias energinen poika. Harrastamme Tokoa, hieman tottista ja hakua. Kaikista lajeista tykkäämme. Harrastus porukka on todella mukava myös. Tavoitteemme..? Olemme harrastaneet näitä lajeja ihan omasta mielenkiinnosta. Nyt on pieni kilpailuvietti puraissut... katsotaan...ehkä...joskus :)
Lähellä sydäntäni:
Lähinnä sydäntä koirien maailmassa on ehkäpä se, että kaikilla koirilla olisi oikeus olla koira isolla K:lla. Että niillä oikeasti olisi hyvä olla. ja ihmiset oikeasti pohtisivat ennen koiran ottoa, mitä se koiran kanssa elämä sisältää. Koirasta on huolehdittava koko sen elämän ajan. Joskus jopa 15 vuotta. Koiraa ei voi laittaa komeroon, jos siihen kyllästyy. Koiran on päästävä lääkäriin, jos se sairastuu, sen on päästävä ulos jne. Naapurin koira rotu ei välttämättä sovi minulle.. Sydämeni saa hakkaamaan juuri se, kun näkee, että koiralla on kaikki hyvin. Sitä rakastetaan ja siitä huolehditaan kuten kuuluukin. Toinen minun sydäntäni lähellä on tämä oma rotuni.. saksanpaimenkoira... Kuten meillä kaikilla on "tämä oma rotu"